Olin vaeltanut pitkään, elämän koukeroita, kipeitä katuja
varmaan sattuma toi minut luoksesi, ei, ei se ollut pelkästään sattumaa
Tajusin mitä minulla on, mitä menetettävää minulla on
Ymmärsin missä usvassa olen kulkenut, luullen tietäväni, tuntevani
Otit minut vastaan, vailla mitään tietoa
vailla mitään odotuksia
Kerroit minulle missä ovat avaimet minuun
annoit kartan, kaivoit musta koordinaatit aarteen luo
Et päästänyt mua helpolla, välitit, todellakin
Tajusin tietyssä pisteessä etten kuulu enää tänne, sääntöjen mukaan en kuulu
Vitut säännöistä kun homma toimii, etenee
Päästin irti, hyppäsin pesästä
Se oli vähän kun olisi ottanut tatuoinnin, kaikki sanoo ettei se satu mutta jokainen tietää miten paljon ne oikeasti sattuu
Nyt mennään näillä, nyt on pudottu maahan ja sieltä noustaan.
Kiitos Sanna G, terapeuttini A-Klinikalla ... teit mulle ihmeitä, ihmeen. Toivottavasti voin joskus järkyttää potilassuhdettasi näkemällä sut kadulla jotta voisin halata sinua. Olen sinulle velkaa ellen ehkä elämääni niin elämäni <3
Kiitos Sanna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti