Uusi sivu

Vuosi vaihtuu toiseen
ihan kokonaan uuteen

Mikä muuttuu?
Mikä sitä muuttaa?

Se on vain sivu kalenterissa
kuin tunti kellotaulussa
yksittäinen yskäys keuhkokuumeessa

Uusi sivu kääntyy
ei se mitään muuta
ei se tuo mitään uutta

Ne pitää itse tehdä

Tuikku

Kaunis tuli
Liekki pieni

Tuikku hyllyssä
paikassa missä asun

Tuikku pieni tulinen
kehoni ainut asia korvaamaton

Tuikku kuin sydämeni
elämisen ehtoni

Ilman sydäntä sekään ei pala

Hiljainen päivä

Kotona koko päivä
kokonaan peiton alla

Lapsille ruokaa
isille leipää

Kokonaan peiton alla
kokonainen päivä

Mitä löysinkään

Katselin ylös yöhön
Pilviä taivaan
Tähtiä yön
Kaunista ja mustaa

Kävelin rantaan
Tunsin tuulen poskillani
Näin kaukana laivan poispäin liukuvan
Ääriviivat kauniit majakan valossa

Sä herätit mut etsimään
Sä autoit mua löytämään
Löysin liian myöhään
Sut hukkasin
Sut kadotin

Vedestä heijastui kuvani
Kuvani jonka tunnistin
Sen jonka löysin, sen jonka nyt tunnen

Ei aalto sitä pois vie
Ei huuhdo pois
Se on mun kuva
Se olen minä

Sä herätit mut etsimään
Sä autoit mua löytämään
Löysin liian myöhään
Sut hukkasin
Sut kadotin

Mä olen pilvi taivaan, tähti yön
Sisältä musta kuin yö ja kaunis kuin tähti

Oon kuva vedessä, vaahto aallonharjalla
En koskaan katoa, olen ikuinen

Lahja

Parhaat lahjat eivät ole kovia paketteja
ne eivät ole pehmeitä

Niitä ei saa kaupasta
niitä ei saa rahalla

Parhaat lahjat katsovat silmiin
katsovat ja sanovat

Isi, sä olet maailman paras

Turtana

Ei satu
Ei tunnu

Olen turta
sisältä, ulkoa

Olen vain

Motelli

Ovessa on puhelinnumero
joka ei vastaa

Ovessa on ohjeet
Koputa pihalla olevan asuntovaunun oveen

Koputin
Vittu siellä on koira

Kolinaa

Kerroin varauksestani ja maksukyvystäni

Minulla on huone

Kohta alkaa mun Joulu

Jouluni ei ala huoneestani
Huoneeni on motellissa
missä avaimet annetaan asuntovaunusta pihalla

Jouluni alkaa hetken päästä
kun rakas tyttäreni kirmaa minua vastaan <3

Jouluni alkaa siitä kun poikani
joka ei ole poikani
Poikani joka juttelee mulle
kenestä näen että on ollut ikävä

Ikävä joka kohtaa oman ikäväni
olen ylpeä siitä mitä pojasta on tullut <3

Motelli voi olla mitä vaan
Mun rakkaat on lähellä
ne on siinä huomennakin

Millään muulla ei ole väliä

Se tuli sittenkin

Se tuli mitä pelkäsin
mistä ahdistuin

Joulu

Joulun toi rakas pikkuinen kuperkeikkaprinsessani
tuo pieni ihanainen ketä en ole nähnyt aikoihin

Mä olin sisiii ... isiii ...
Mua halittiin
Mua pussailtiin

Mun syli oli tuttu ja turvallinen paikka

Kiitos rakkaani kun toit mulle Joulun <3

Rakkaus

Se vaan on

Sitä vaan on

Se on kuin hengitys

Kuin pulssi

Joskus me kuollaan

Mitä rakkauteen tulee

Me herätään henkiin

Kunhan henki haisee samalle

Joulu...

Kohta on joulu
vissiin laulun mukainen 3 yötä

Kuka niitä laskee
miksi laskis kun ruoho vihertää

Kuka niitä laskee
koska joululla on merkitys

Jouluna ollaan läheisten kanssa
niiden kanssa joita rakastaa

Jouluna ollaan niiden kanssa
kenen lähellä voidaan olla varauksetta

Jouluna ollaan niiden kanssa
kenen kanssa tunnetaan kodiksi

3 yötä Jouluun on
3 yötä ei mitään muuta

3 yötä ei muuta mitään
365 yötä ei muuta mitään

Oli aika kun joulu oli joka päivä
jokainen päivä, jokainen töistä kotiutuminen
ne tuntui joululta, enemmän kun joulu itse

3 yötä erilaiseen jouluun on
jouluun mihin pitää tottua

368 yötä jouluun on
jouluun joka on taas erilainen

Joulu ei koskaan enää ole joka päivä
en uskoa että on

Toivon joulua joka päivä
vihaan joulua

Toivon jotain mitä vihaan
antakaa mulle tekoparta

Ensimmäinen kerta

Ensimmäinen kerta jännittää aina
pelottaa, arveluttaa

Siihen ei voi koskaan tottua
ei valmistautua

Odotukset harvoin täyttyvät

Sitä vaan toivoo, odottaa
toivoo että se mitä päässään on ajatellut toteutuu

Tänään oli ensimmäinen kerta
pelotti, jännitti

Ei, ei se mennyt ihan niinkun olin ajatellut
ei kuten niin suunniteltiin

Sitä ei pysty toisiin vaikuttamaan
ei vaikka kuinka haluaisi, toivoisi

Onneksi kuitenkin voi tehdä parhaansa
antaa sen mitä haluaa, sen mitä pystyy

Sitä toivoi että saisi heti korjata satoa
nyt kuitenkin siemen on istutettu

Ilman sitä ei koskaan pääse korjaamaan satoa

Nyt vaan odotetaan ja ruokitaan siementä
odotetaan hyvillä mielin

Voit

Voit rakastaa elämää

Voit rakastaa mitä elämänä on

Jos et voi rakastaa

Et voi elää

Hyvää yötä ...

Kiitos

Kiitos

Miksi kiittäisin?

Ei, en siihen keksi syytä

Hyvästi!

Siihen keksin monta syytä

Voisinpa olla äiti

Voisinpa olla äiti
kantaa lastani

Kokea yhteyden
yhteyden johon kukaan muu ei pysty

Voisinpa olla oikeutettu
mihin tahansa lapseni vuoksi

Päättämään lapseni puolesta
kaikesta

Muuttaa kauas
kauas siitä läheltä

Kauas siitä rakkaudesta
kaikesta siitä isyydestä

Äityis on itseisarvo
isyys on jotain mikä pitää saavuttaa

Voitakin pitää nykyään salakuljettaa

Voisinpa olla äiti
että voisin olla lapsilleni täysin
täysin sitä mitä he ansaitsevat

Voisinpa olla äiti
että lapset saisivat sitä mitä heille oikeasti olen

Voisinpa olla äiti
että viranomaisetkin ymmärtäväisit lapseni parhaan

Voisinpa olla
lapsilleni

Olen lapsilleni isä
joka soittaa joka päivä
joka laulaa unilaulun joka päivä
vaikkei voi olla lähellä

Olen lapsilleni isä
joka rakastaa kaikella mitä on
kaikella mitä on antaa
itkien, nauraen, nauttien

Isä jolle millään muulla ei ole väliä
kuin lapsilla

Elämäni rakkauksilla

Voisinpa olla äiti ja isä
äiti ja isä jotka välittää ainoastaan lapsistaan

Voisinpa olla lapsi
jolla on sekä isä ja äiti

ilman isää ja äitiä <3

Lottokosketus

Missä on kosketus
entä iho?

Mulla on iho
mulla on kosketus

Molemmat on vääriä
molemmat tyhjiä
ne on omia

Molemmille aika
oikea aika oli

Lotossa voi voittaa
voittaa kerran

Kun tuossa lotossa häviää
salama iskee joka päivä

Iskee samaan paikkaan
samaan sydämeen
joka päivä

Valokuva

Olen valokuva
mustavalkoinen

Pysähtynyt aika
seisova kello

Ikimuistoinen tilanne
itkevä sydän

Leima ajassa
sydän jäätynyt

Hetki
ikuisuus

Valokuva mustavalkoinen

Varaosa

Tunnen oloni pieneksi
mitättömäksi

Tunnen olevani turha
hyödytön

Olen varaosa joka makaa hyllyssä
pölytyn, ruostun

Valmistus on lopetettu
varaosia ei enää tarvita

Onnen kyynel

Ihana katsella kuvia
onnen kuvia

Kyyneleet nekin löytää
kyyneleet onnen

Ihana muistella kuvia
menneitä kuvia

Kyyneleet ne löytää
kyyneleet kaipuun

Kyyneleet kuuluu elämään
ne ovat osa maailmaa
osa elämää


Hääkuva läppärin kansiossa
sä mun kainalossa

Kuva missä suudellaan
nyt vanhoja muistallaan

Kyyneliä onnen
kyyneliä muistojen
kyyneliä tunteiden

Kyyneleet kuuluu elämään
ne ovat osa maailmaa
osa elämää

Jos ei voi

Joskus ei voi antaa anteeksi
ei vaan voi

Sitä haluaisi antaa anteeksi
mutta ei vaan voi

Joitain tekoja ei pysty käsittämään
eikä pysty antamaan anteeksi

Jotkut teot pystyy ymmärtämään
mutta ei niitäkään pysty antamaan anteeksi

Jos ei voi niin ei voi
Jos ei voi niin pitää vaan oppia elämään niiden kanssa

Kyllä se onnistuu
Joskus

Tolpillaan

Sitä pelkää ettei kestä

pelkää ettei jaksa

Pelkää koska ei ole tukea

ei ole mitään mistä pitää kiinni

Kun yhtäkkiä se odotettu tuki ei olekkaan siinä

ei ole mitään mistä ottaa kiinni

tasapaino on jo mennyt

Telemark sieltä tuli

tyylipisteillä ei väliä

Tolpillaan pysyttiin

Joskus

Joskus se tuska voittaa

itku valtaa maailmaa

Kyynelten seassa on vaikea suunnistaa

vaikea nähdä suuntaa

Kun kyynel kuivuu

tuska viiltää

Joskus ei vaan ole tietä oikeaa

ei näy valoa missään

Kyynel kuivuu

tuska viiltää

Se valtaa maailman

Mä oon

Mä oon kylmä viima

oon syksyinen sade

Mä oon satavaa räntää

oon liukas jalkakäytävä

Oon pesukone joka juoksee lingotessaan

Oon palanut lamppu vessassa

Olen pimeässä ohi kustu aamuvirtsa

On aikoja

On aikoja kun sitä miettii että mitä täällä oikein tekee

On aikoja kun tuntuu että ei tee mitään oikein

On aikoja kun tekee kaiken väärin

On aikoja kun mikään ei onnistu

Välillä on sitten vaan aikoja

Et sä voi tietää

Et sä voi tietää millaista on kaivata rakastaan

kaivata omaa pientä lastaan.

Et voi aavistaakaan minkälaista se on,

olla erossa rakkaimmastaan.

Et voi käsittää miltä tuntuu jäädä paitsi,

paitsi niistä kaikista pienistäkin asioista.

Opin uuden sanan

Näytin uuden ilmeen

Opin syömään lunta

Heitin potan seinään

Et sä joudu leikkimään videon välityksellä

et sä joudu laulamaan unilaulua puhelimessa

Et sä voi tietää

Et sä voi ymmärtää

Et sä vaan voi

Kiitos

Sä opetit mulle miltä tuntuu elää, hengittää

opetit mulle miltä tuntuu tuntea

Mä opin rakastamaan, rakastamaan kaikella mitä mulla on

opin mitä kaikkea se vaatii

Kiitos kun annoit mulle kaiken

Opetit mut antamaan

Kiitos menneista, kiitos tulevista

Opetit mut ottamaan

Rakkaus vaatii paljon, se vaatii kaikilta

vaatii tahtoa, vaatii joustoa, ihan kaikilta

Mä joustin, mä tahdoin mä rakastin

Sä joustit, sä tahdoit sä rakastit

Me annettiin kaikki

me opittiin antamaan

Me ollaan mennyttä me ollaan tulevaa

Me ollaan jotain mikä ei katoa koskaan

Mä en oo

Mä en oo sen erikoisempi kuin sinä,

en komeempi, en fiksumpi, en rikkaampi

Mä en oo yhtään parempi kuin sinä,

en urheilullisempi, en musikaalisempi

Se missä mä olen parempi,

olen minä

Se missä olen paras,

olen minä

Uuteen aamuun

Herään aamuun, aamuun uuteen

Talven ensimmäiseen lumisateeseen

Ensimmäinen pakkanen, ensilumi

Eilinen on takanapäin, huominen edessä

Kunpa huominen ei olisi kuten eilinen

Tänään on aamu uusi, olen herännyt siihen

Yksinäisyys

Yksinäisyys syleilee yksinäistä,

yksinäisyys rakastaa yksinäistä.

Yksinäinen haluaa syleillä, rakastaa.

Yksinäinen näkee unta yksinäisyydestä,

näkee unta yksin.

Yksinäinen herää yksin,

herää jos on koskaan nukahtanutkaan.

Voimaa

Mistä mä saan voimaa?

Mä tarviin voimaa,

voimaa jaksaa.

Mä tarviin voimaa,

voimaa hengittää.

En supervoimia,

ihan tavallisia voimia.

Mistä mä saan voimaa?

Odotus

Makaan yksin,

kuulen kellon tikittävän, tikittävän hitaita sekunteja.

Mietin missä ootte, mitä teette, hymyilettekö.

Sekunnit kuluvat hitaasti, loppuvatkohan ne koskaan?

Sekunnit eivät lopu koskaan, eikä tämä odotus.

Makaan yksin,

ja silti odotan jokaista sekuntia.

Nukun

Nukun sohvalla,

joskus nukun sängyssä.

Nukun silmät kiinni,

yleensä silmät ovat kiinni.

Joskus nukun,

yleensä en.

Sitten kun tajuaa

Mun lapsuus oli kuin kevään viimeinen kolea ilma,

mun lapsuus oli kuin syksyn ensimmäinen viileä viima.

Sun lapsuus oli kuin kesän ensimmäinen kerta uimassa,

täydellinen kuin satukirjan se viimeinen,

se jossa oli se prinsessa.

Sitten kun tajuaa mitä voi antaa,

Sitten kun tietää mitä pystyy antamaan.

Miks sillon on liian myöhäistä,

Liian myöhäistä antaa mitä mulla on.

Satukirjoissa, kuten elämässä on muitakin kun pelkkä se prinsessa.

Elämässä on kuningas ja kuningatar, kodin nikkari ja -hengetär.

Aina ei saa mitä haluaa, joskus muut päättää ja syyttömät jää kärsimään.

Oot mun prinsessani ikuisesti ja tuun sun luokses vaikka läpi kiven ja jään.

Sitten kun tajuaa mitä voi antaa,

Sitten kun tietää mitä pystyy antamaan.

Miks sillon on liian myöhäistä,

Liian myöhäistä antaa mitä mulla on.

Miksi mä tajusin kun mä en saa,

miksen mä saa...

Herätys

Miksi aamuisin pitää herätä?

Miksi pitää jaksaa nousta ylös?

Miksei minussa vaan ole torkkuasetusta "Odota kunnes olet onnellinen"?

Ainutlaatuinen

Mä olen ainutlaatuinen, sinäkin olet.

Mä en ole helppo etkä ole sinäkään.

Me oltiin ainutlaatuisia myös yhdessä.

Vaikkei me päästyä helpolla meillä oli helppoa yhdessä, ainutlaatuista.

Näin ainutlaatuisuutesi heti, ikävä kyllä tajusin omani liian myöhään.

Mä olen ainutlaatuinen, sinäkin olet.

Valot

Kirkkaat valot häikäisevät,

onko ne valoja vastaantulijoiden?

Edessäni näkyy punaisten valojen meri jotka vauhti saa näyttämään pitkältä madolta.

Ei, jos ne olisivat vastaantulijoita niin eivät valot olisi punaisia.

Hetkinen, kuka sammutti ne?

Hyvää yötä

Hyvää yötä on nukahtaa sohvalle,

sohvalle kyynelten keskelle.

Hyvää yötä on herätä sohvalta,

herätä ja mennä sänkyyn.

Sänkyyn joka ei ole yksin minun.

Hyvää yötä on herätä siihen painajaiseen että on yksin sängyssä joka on meidän.

Mitä rakkaus tekee?

Jotkut ovat kykenemättömiä kokemaan yhtään rakkautta.

Joskus se voi olla se helpoin tie.

Rakkaus on voima, varmasti suurin voima mikä ihmiseen vaikuttaa.

Painovoima, joo ei lasketa sitä mukaan.

Rakkaus saa ihmisen tuntemaan.

Rakkaus saa ihmisen elämään.

Rakkaus saa ihmisen tekemään järjettömiä asioita.

Rakkaus saa ihmisen kuolemaan.

Kuollaanko me kaikki joskus?

Ei, ei kuolla.

Ihmiset jotka eivät ole kokeneet rakkautta eivät voi kuolla.

Ihmiset jotka eivät ole kokeneet rakkautta eivät ole koskaan eläneetkään.

Vaikka kuolisinkin niin rakkaus minussa ei kuole koskaan.

En tunne

En ymmärrä,

mitä mulle on tapahtunut?

En tunne mitään, en yhtään mitään.

Mä vain olen olemassa.

Pulssi mulla on, olen siis ainakin teknisesti elossa.

En tunne olevani.

Hiljainen tie

Hämärässä kävelen,

kävelen tietä hiljaista.

Tie hiljainen kuiskaa mulle,

Se tuntee mut.

Kuppi

Yksinäinen kahvikuppi pöydällä.

Yksin se jaksaa höyrytä, jaksaa oman aikansa.

Höyryää hetken mutta ei tyhjene.

Kylmä, täysinäinen kahvikuppi ei kaunista ketään.

Ei ne mene pois

Ei ne mee pois, ei millään.

Ne tulee vastaan jokaisen nurkan takana.

Tulee vastaan joka kerta kun käännän päätäni.

Jokainen henkäys minkä otan tuo ne takaisin.

Ei ne mee pois.

Yksikään tippuva kyynel ei vähennä niitä.

Jokainen tiputettu kyynel vaan lisää niitä.

Ei ne mene pois, ei millään.

Ei millään.

Puhuminen

Miten mä pystyn oleen hiljaa? Mulla ei ole ketään kenelle puhua.

Puhun itsekseni mutta ei se vaan auta. Ei auta vaikka olisi korva mille puhua, yritin sitäkin.

Paperille piirretty korva ei kuuntele.

Missä on ne kauniit korvat jotka kuunteli, ne kauniit silmät jotka katselivat, se ihana suu joka puhui mulle?

Mä haluaisin vaan

Mä haluaisin vaan puhua.

Mä haluaisin vaan kertoa sulle.

Kertoa sulle mitä mulla on.

En mä vaadi mitään.

Haluan vaan kertoa sulle.

Mitä mä oikein pelkään?

Huomenna kohtaan erään ihmisen perustoiminnon silmästä silmään ja tulen voittamaan tuon tuijotuskilpailun.

Ihminen on luotu mm. hengittämään mutta ei, tuosta en ole luopumassa.

Päätös on tehty muutamia vuosia sitten, mutta nyky-yhteiskunnassa näitä leikkauksia ei vaan satu liian usein "liukuhihnalle". Elämäntilanteeni on muuttunut päätöksenteko päivästä mutta päätös on tehty, ei se siitä miksikään muutu.

Mikä helvetti mua oikein pelottaa? Mua on leikattu ennenkin, nopeitakin tapaturmaleikkauksia, ei mitään hengenvaarallisia tosin.

Mua pelottaa lähtee tyhjästä kodista, kylmään ja valkoiseen sairaalaan. Mua pelottaa tulla kylmästä ja valkoisesta sairaalasta tyhjään kotiin.

Eikö mun pitäis pelätä tätä lopullista päätöstä minkä olen tehnyt? Ei, en osaa pelätä sitä koska olen saattanut tähän maailmaan lapsen joka mun rakkaudesta. Mitä muuta ihminen voi toivoa, rakkauslapsen!

Mä pelkään yksinäisyyttä, kylmyyttä, pimeyttä ... kukaan ei huomaa kun tulen kotiin, kukaan ei huomaa jos olen ollut edes pois.

En näköjään pelkää edes tuota leikkausta vaan jotain ihan muuta ...

Magneetti

Jääkaapin ovessa kököttää kaksi magneettia.

Toinen pitää kiinni kasaa lappuja ja toinen vaan katselee.

Ne ei hievahdakkaan vaikka kuinka ovea aukoo. Toinen pitää visusti kiinni papereista.

Toinen vaan katselee.

Miks mulla on nää paperit?

Kylmä

Kylmä teräs iholla.

Kylmä terävä teräs.

Se tuntuu kylmältä iholla.

Se tuntuu lämpimältä lähempänä ihoa.

Se on kuuma ihon sisällä.

Se polttaa.

Olen

Syksyn lakastuva lehti.

Talven jäätyvä järvi.

Kevään sulava lumi.

Kesän palava työkaluvaja.

Puutarha

Kävelin puutarhaan, tuttua reittiä, tutun puun luo.

Tämä on tuttu reittu, ainut reitti mitä olen kulkenut.

Yhtäkkiä huomaankin että polku haarautuu, ei, ei tämä ole tuttu reittini, tuttu polkuni.

Miten tämä on mahdollista, miksen löydä tietäni sinne minne haluan?

Ympärillä on puita mutta ne eivät ole minun, en minä niitä halua.

Missä on minun puuni? Tiedän missä se on mutta sinne ei johda polkua.

Puuni ei halua minun löytävän polkua, se haluaa minun vaeltavan puutarhassa etsien.

Ei, en vaella, en etsi.

Istahdan kivelle ja odotan että puuni tulee luokseni.

Sillalla

Yritän päästä pois pimeästä, joka puolella on vain pimeää, en näe mitään.

Saavun sillalle, en näe minne se johtaa.

Otan ensimmäisen askeleen, varoen.

Silta huojuu, natisee.

Otan askeleen, toisen ja kolmannenkin.

En vieläkään näe minne silta johtaa.

Katson alas mutta sielläkin on vain pimeää.

En uskalla jatkaa, en uskalla palata.

Katson taakseni mutten näe mistä olen tullut.

Puristan kaidetta, suljen silmäni, en uskalla liikkua.

Tunnen

Tuuli puhaltaa, en tunne sitä vaan se puhaltaa suoraan lävitseni.

Sade ropisee, se ei osu minuu vaan ropisee lävitseni katuun.

Tunnen kylmyyden, tunnen pimeyden.

Tunnen niiden valtaavan minut, täyttävän minut.

Tunnen vaikken halua, en halua tuntea, en halua tuntea mitään.

En ansaitse

Annoin sulle kaiken mitä mulla on.

Annoin sulle kaiken mitä voin.

Olit ensimmäinen kenelle olin minä.

En silti ansainnut sinua.

En mielestäsi ansainnut edes totuutta.

En vieläkään.

Suru

Surullinen mieli,

Surullinen sielu,

Kuoleva mieli,

Kuoleva sielu,

Tervetuloa minun perjantaihin.

salaisuus

Löydät tämän jos haluat, jos oikeasti haluat

Tiedät että rakastan sinua, en ymmärrä mitä teet, mitä pakenet

Selitä minulle

Hämärä

Katson ulos ikkunasta, siellä on pimeää.

Katson tarkemmin, pidempään, siellä on enää hämärää.

Mitä jos katsoisin vielä pidempään?

Tulisiko Aamu?

Rakkausko vaikeaa?

Minä rakastan.

Rakastaminen ei ole mikään helppo juttu, todellakin ehkä toiseksi vaikein tunne mitä käsitellä, tuntea.

Olen elämäni aikana uskonut rakastavani useamman kerran. Nuo kerrat ovat kuitenkin osoittautuneet hukassa olevan ihmisen hakuammunnaksi. Hetken huumaksi ja itselleen uskotteluksi että tämä on nyt sitä. Jos kaipaa jotain todella paljon niin itseään on helppo huijata ja ikävä kyllä kun onnistuu huijaamaan itseään niin sen toisen ihmisen huijaaminen tulee ja onnistuu automaattisesti. Onnistuu tietyn aikaa.

Olen tuntenut oikean rakkaudenkin, tiedän mitä se on. Ei, ei tämä tunne tehnyt edellämainituista harhaa, ne olivat sitä silloin jo ja sisimmässäni tiesin sen. Kaipasin vaan rakkautta niin paljon että huijasin silloin itseäni.

Rakkaus ja rakastaminen on helppoa jos se on molemminpuolista, kuten esimerkiksi terveessä vanhempi-lapsi suhteessa. Turvallinen ympäristö, luottamus, avoin sydän, hyväksyntä.

Kaikki ovat varmasti, ainakin teininä ollut jos ei rakastunut mutta vähintään ihastunut johonkin joka ei ole vastannut mitenkään niihin tunteisiin, ei huomannut sinua mitenkään. Miten pahalta se tuntuukaan, kuinka nollaksi se saakaan itsensä tuntemaan.

Tuon edellä mainitun kanssa olen elänyt lähes koko ikäni. Olen yrittänyt pitää itsestäni että voisin edes joskus rakastaa itseäni. Jos keskitytään ainoastaan positiivisiin asioihin, saavutuksiin mitä olen elämässäni tehnyt, niitä on paljon ja minun pitäisi pystyä olemaan ylpeä itsestäni, arvostamaan itseäni.

Olen kuitenkin itselleni kuin ylä-asteen discossa hitaiden aikaan vessaan pakeneva 7 -luokkalainen. Saisin kenet vaan mutta häpeän äidin päälleni pakottamaa flanellipaitaa enkä saa sitä pois päältäni.

Miksi on niin vaikea sanoa "Minä rakastan minua"?

Kuinka moni pystyy ton aidosti tuntemaan? Tiedän että kohta pystyn nostamaan käteni pystyyn.

Rakas pieni prinsessani

Rakas pieni prinsessani,

Kaipaan sinua, kaipaan sinua jokainen hetki.

Ajattelen sinua ja saan kasvoilleni sekä hymyn että kyyneleen, sydämeeni lämpöä ja kaipuuta.

Olet kaukana enkä saa sinua syliini, en voi antaa sinulle suukkoa saati masupierua.

Näen ja kuulen sinut kuten sinä minut, emmekä muutakaan voi.

Rakas pieni prinsessani, isi ei katoa mihinkään, ei koskaan.

Aikamatka

Koin tänään jotain todella ihmeellistä. Matkasimme mielikuvaharjoituksen kautta ajassa taaksepäin, tilanteeseen joka on syönyt minua kohta 20 vuoden ajan. Minulle on muutamia kertoja ehdotettu tuota mutta olen aina luikerrellut tilanteesta ulos, minusta on tuntunut etten uskalla. Olen kohta 20 vuotta piilotellut sisälläni tuota asiaa, mitä voikaan tapahtua jos käyn sen aidosti uudelleen läpi?

Harjoituksen ensimmäinen vaikeus oli löytää turvapaikka, paikka mihin palata jos tuntuu liian pahalta. Minulle turvallisin paikka. Onneksi valintaani puututtiin vasta harjoituksen jälkeen sillä kysymykset turvapaikastani paljastivat minun olevan ex-vaimoni lähellä. En voi sille mitään että tuo paikka, tuo tunne on edelleen ainut kerta kun olen saanut, voinut, uskaltanut olla oma itseni.

Matka alkoi melko vaisusti, kuin yskähtelevä höyryveturi olisi lähtenyt talvella matkaan.

Tuo päivä oli 18 -vuotis syntymäpäiväni. Olin aamulla ajanut kevarilla Orimattilaan missä oli eräät SM -kilpailut johon otin osaa.

Ajellessani takaisinpäin hopeinen mitali kaulassani ajattelin että tämä on paras päivä elämässäni. Ajattelin että nyt vanhempieni on pakko olla ylpeitä minusta, tuntui todella hyvältä.

Tuuloksen kohdalla koneeni leikkasi kiinni. Tuokaan ei harmittanut minua sillä oli syntymäpäiväni ja olin saavuttanut jotain hienoa elämässäni, jotain mistä vanhempani vihdoin voisivat olla ylpeitä. Hyppäsin kaverini kyytiin ja ajoimme Tampereelle.

Muistan tuoksun joka oli rappukäytävässä, joku paistoi jauhelihaa.

Avasin oven nopeasti mitali hampaiden välissä valmiina tuulettamaan. Koti oli tyhjä, ei ketään missään. Ei isä, ei äiti, ei ketään.

Muistan miltä tuoksuu kun poltetaan sisällä.

Kävin huoneet läpi, parvekkeellakin mutta todellakin koti oli ihan tyhjä.

Huomasin keittiön pöydällä tuhkakupin vieressä lapun jossa luki "Lähdimme Pickwickiin, tule perässä". Pickwick oli lähiravintola, lähinnä juottola kuitenkin.

Murenin ihan totaalisesti. Elämäni tärkein päivä, päivä jolloin kuvittelin että vanhempani olisivat voineet olla edes kerran ylpeitä minusta. Isoin asia kuitenkin mitä odotin oli edes muutama minuutti vanhempieni kanssa kotona, hymy, halaus ... edes hetken huomio ainoastaan minulle.

Tuossa kohtaa olisi pitänyt tajuta totuus mutta ei, koska kaipasin niin huomiota niin lapun mukaisesti lähdin perässä.

Aikamatka jatkui vielä siihen asti että todellakin tajusin mitä minä olen.

Olen vain lappu keittiön pöydällä.

En halua

Onpa ihanaa olla sinun lähelläsi, tuntea sinut lähelläni.

Päivät jaksan ajatellen että illalla pääsen lähellesi, tuntemaan hengityksesi.

Ihosi herättää omani eloon kosketuksellaan, se tuntuu jopa polttavalta.

Silmäsi, voi huokaus että ne ovat kauniit. Ne näkevät sen mitä kukaan muu ei näe, minut.

En halua herätä koska silloin olet poissa, olet sydämessäni mutta et ole enää lähelläni.

En halua herätä.

En halua tajuta.

En halua.

Kuinka onnekas olenkaan

Tajusin juuri kuinka onnekas olenkaan.

Miten se meneekin niin totaalisen ohi kun on yksin, sitä ei vaan osaa nähdä, tajuta.

Yksin möyrin ja pöyrin ikävissä asioissa, näen vain ne. Tunnen vain ja koen kaikkea mikä minulta puuttuu.

Olen varmasti onnekkain mies, isä tämän planeetan.

Kiitos rakkaat lapseni, olette minulle tärkeintä.

Lupaan aina olla paras mahdollinen isä teille <3

Idiootti?

Kyllä.

Vahva kyllä, jälleen tänään.

Toivon että tajuan.

Toivon että tajuan ettet ansaitse tätä rakkautta.

Biolan

Yks kakkaa, kaks kakkaa ...

Elämä kakkaa, ihmiset kakkaa, ihmiset kakkaa isoo kakkaa...

Ei mitään

Ei mitään asiaa, ei mitään sanottavaa, ei yhtään mitään.

Nyt tuntuu tolta, kohta taas päinvastaiselta.

Ei mitään ja kaikki.

Liekki

Miten kaunis onkaan liekki.

Luonnon tuli, lumoava ja voimakas.

Pientä tuikkuakin voi tuijottaa, tuijottaa niin kauan kun se palaa.

Sitä vaan katsoo, lumoutuu sen liikkeestä, sen lämmöstä.

Lumoutua siitä kun ei voi arvata miltä se seuraavassa sekunnissa tekee, miltä se näyttää.

Elämä on ikävä kyllä kuin tuo pieni tuikku.

Lumoava, lämmin, arvaamaton, kaunis.

Mutta kuten tuikku, sekin sammuu liian nopeasti.

Idiootti

Vittu mikä idiootti olen, mitä vittua mäkin oikein kuvittelin.

Idiootti.

Vittu.

Vittu mikä idiootti.

Mikset sanonut mitään?

Miksi olit vaan hiljaa etkä sanonut mitään?

Miksi odotit niin pitkään että avaat suusi?

Tajusin itse liian myöhään.

Ei se ole sinun syytäsi että tajusin liian myöhään, kunhan ihmettelen.

Ihmettelen miksi aina puhutaan väärien asioiden sanomisesta kun yhdellä pienellä suun avauksella olisi voinut tehdä ihmeitä.

Mutta ei, ei tämä ole sinun syytäsi vaikka ihmettelenkin mikset sanonut mitään?

Kahvinkeitin

Tuijottelen kun kahvinkeitin keittää kahvia, se joko keittää sitä tai sitten joillekin se vaan tippuu.

Elämä toimii vähän kuten kahvinkeitin.

Aluksi säiliö täytetään, sitten se valuu suodattimen läpi nautittavaksi.

Jonkun toisen nautittavaksi.

Lopuksi kuitenkin vaan menee pakki sekaisin.

En ole yksin

Herään yksin, syön aamupalani yksin.

Tulen töistä kotiin, tyhjään kotiin.

Syön iltapalan yksin, nukahdan yksin.

En silti ole yksin, te olette sydämessäni kokoajan.

Uni

Et ollut vieressäni kun nukahdin

Et ollut vieressäni kun heräsin

Silti nukuit yön vieressäni

Se oli uni, mutta se oli ihana uni <3

Kiitos

Kiitos että jaksat pitää minusta huolta.

Kiitos että käyt joka päivä.

Kiitos että helpotat mun oloani, viet tuskaa pois.

Tuska ei katoa mihinkään mutta avullasi pystyn elämään.

Kiitos että tulit nytkin käymään kun oloni oli paha.

Kiitos kyynel että olet olemassa.

Ulkona

Ulkona on pimeä.

Kävelen ulkona, tunnen pimeyden.

Alkaa sataa.

Sade ropisee lävitseni.

Muistan

Muistan aivan kaiken, ihan kaikki.

Muistan hyvät, muistan pahat.

Mulle aika ei tuo värikynää.

Mä muistan kaiken, enkä koskaan unohda.

En ymmärrä

Katsoin ihmisiä, ihmisiä jotka turruttavat elämäänsä, pakenevat jotain, paikkaavat jotain.

Mitä helvettiä te oikein teette? Mitä te juoksette pakoon?

En ymmärrä.

Kyllä mäkin osaan juosta, olen ollut mestari siinä.

Aina elämä vaan ei ole sitä vaaleanpunaista ja ihanaa, sitä mukavuusalueella surffailua.

Elämä vaan ei ole.

En enää ymmärrä juoksemista.

Aina

Aina kun avaan silmäni

Aina kun suljen silmäni

Aina kun avaan suuni

Toivon että olisit siinä

Aina näen sut siinä

Aina silti herään ja huomaan ettet ole siinä

Olet poissa

Mun sydän

Siihen sattuu.

Siinä on arpia, siihen on sattunut aikaisemminin.

Ei koskaan näin, nämä haavat eivät parane.

Näistä ei koskaan tule arpia.

Se ei tule koskaan olemaan entisensä.

Se tulee aina olemaan tyhjä, kykenemätön tuntemaan.

Se on mun sydämeni.

Onneako?

Tuli onnekas olo ja ajattelin että helvetti, pistetäänpä lotto vetämään.

Jätkä hai, sillä ei voita mitään.

Siivosin

Tulin töistä kämpille.

Kämppä näytti kamalalta, tuntui hirveältä.

Aloin siivoamaan.

En mahtunut roskikseen.

Kipu

Kipu, moni pelkää sitä koska se sattuu.

Sen pitäisikin sattua.

Miksi en tunne sitä?

Nautin siitä, ei se tunnu, ei se tunnu pahalta.

Musta tuntuu pahalta, mutta ei satu.

Nautin kivusta, mua ei satu, musta vaan tuntuu helvetin pahalta.

Ovi

Kokeilen ovea, se aukeaa.

Oven takana ei ole mitään, pelkkä tyhjä seinä.

Kokeilen seuraavaa ovea, se ei aukea, se on tiukasti lukossa.

Kokeilen seuraavaa ovea, se aukeaa.

Oven takana on pimeää, siellä on kylmää.

En uskalla mennä sisään.

Missä mun avaimet on?

Kävelin

Kävelin tyhjään, tyhjyyteen.

Täällä ei näy mitään, täällä ei kuulu mitään, täällä ei tunne mitään.

Täällä ei helvetti edes haise.

Olen tyhjiössä.

Hengitän tyhjiössä minkä ei pitäisi olla mahdollista.

Ei monen muunkaan asian mutta kävelin sinne silti.

Ei savua ilman tulta

Mulla ei ole tulta, ei taskuissa ei sydämessä.

Musta ei nouse savua, ei päästä, ei housuista ei suusta.

Ei nouse savua koska päätin etten savua.

Vittu mä lopetin.

Mitä sä voit?

Kysyt mitä sä voit?

Mihin se vaikuttaa?

Anteeksi rakas, mutta ihan vitun idiootti kysymys!

Onko millään mulla mitään väliä?

Ilman tota ei ole mitään.

Vittu.

Vittu.

No nyt

Tuli sekin selväksi ...

Et kuuntele mua, et halua kuunnella mua.

Haluat mennä eteenpäin.

Se on hyvä, omalla tavallaan ymmärrän sen.

Toivottavasti hoidat asias kuntoon ennen sitä.

Sattuu ihan vitusti sanoa kaikkea hyvää mutta sanon silti.

Kaikkea hyvää elämäni rakkaus, kaikkea hyvää <3

Ei ole mun aikani

Ei ole mun aikani.

Ei todellakaan.

Tänään alkoi punainen valo vilkkua kun ajoin.

Ei, ei se ollut käsijarru, ei turvatyyny.

Niin, se oli turvavyö.

Katsoin vastaantulevia valoja.

Ei, ei ole minun aikani.

Koskaan ei ole minun aikani, ei koskaan.

Mä näen

Mä näen sut, tarkemmin ottaen näin, ihan vilauksen, vilauksen pienen.

Sinä näit minut.

Miksi et halunnut että näen, miksi haluat että olen sokea?

Sanotaan että sokeilla, ihmisillä jotka eivät näe on herkemmät aistit.

En näe mutta tämä tunne ei voi herkistyä enempää.

Olen pahoillani, näen sut silti kun suljen silmäni, näen sinut, tunnen sinut.

En voi uskoa

En voi uskoa että näin sinut tänään.

En voi käsittää että kuulin sinut tänään.

Noita molempia samaan aikaan, en vaan voi käsittää.

Sulla oli paljon asiaa, ihanan paljon asiaa.

Sä tunnistit mut <3

Tuntui samalla maailman ihanimmalta ja universumin kamalimmalta, kamalimmalta kun oli aika heiluttaa ja pistää kamera kiinni ;(

Onko

Pakko jos ei halua?

Miksi on pakko?

Enkö vaan vois olla menemättä?

Enkö vaan vois mennä sinne minne haluan?

En halua avata ovea ja todeta taas kerran että ei tää oo mun kotini.

Rakkaus

Joku sanoi minulle kerran kirkossa että kaiken se kestää.

Sanoin itsekin noin.

Olimme väärässä vaikka rakkautta oli enemmän kuin kukaan uskaltaa elämäänsä toivoa.

En vaan ymmärrä.

Jotain positiivista

Tänään pitkästä aikaa oli tilanne että odotti jotain, odotti jotain positiivista.

Aikaisemmin oli tuollainen tunne joka päivä, se tunne tuli siitä kun odotti pääsevänsä töistä kotiin.

Se oli ihana tunne.

Tunsin tänään jotain positiivista, vaikka ihan pienen pienen hetken.

Se oli ihana tunne.

Superpallo

Kun tunsit minut olin superpallo. Mitä tahansa sanoit tai teit niin sait minut pomppimaan, et todellakaan pomppimaan riemusta vaan pomppimaan tahtosi mukaan.

Juoksin pakoon asioita, asioita jotka eivät liittyneet sinuun ja kohdallasi helpoin tapa paeta noiden asioiden kohtaamista oli pomppia, unohtaa ne asiat.

Pomppiminen ei aina riittänyt, piti paeta muuallekin, aina löytyi keino paeta mutta pomppimista en lopettanut.

Etkö tajunnut pompottavasi? Et tainnut koska olet aina tehnyt sitä, pompottanut omia asioitasi, haamujasi pakoon.

Mikä nyt eteen kun olen kohdannut asiani enkä juokse enää? En pompi enää vaikka kuinka sanot tai teet, en ole enää tuo elastinen hyväksikäytettävä pienen pieni pallo.

Tiedän ettei pomppimattomuuteni saa sinua tajuamaan, näkemään ongelmiasi, kohtaamaan haamujasi. Se saa sinut korkeintaan vittuuntumaan kun et olekkaan enää yläpuolellani.

En ole enää elastinen kumipala ja nautin siitä.

Mikä siinä

Mikä siinä on niin vaikeata jos mä sanon että soita?

Mikä siinä on niin vaikeata?

Sä kirjotat paljon mutta puhut vähän?

Mä tiedän että mä oon tehnyt tota samaa yli 20 vuotta, joo mä tiedän että se on helpompaa.

Olen pahoillani mutten halua enää päästä helpolla, haluan puhua, haluan oppia puhumaan.

Mä tiedän mikä siinä on niin vaikeeta.

En vaan tajua miks se on niin vaikeeta kasvaa siitä yli niinkun mä teen joka päivä?

Mitä vittua sä teit?

Millä voisi korvata ne kaikki pienet askeleet mitä pienoinen ottaa?

Millä voisi korvata ne kaikki pienet tavut mitä pienoinen sanoo?

Millä voisi korvata ne kaikki pienet pottakontaktit mitä pienoinen ottaa?

Ei näitä ei voi korvata millään...

Voit soittaa joka päivä...

Voit lähettää videotervehdyksen joka päivä...

Voit laulaa joka ilta tuutulaulun puhelimessa...

Mikään ei korvaa noita...

Niin, olet jälleen epäonnistunut elämässäsi ...

Ei kyse ole siitä oletko pilannut oman elämäsi, tiedät itsekin ettei sillä ole enää tässä kohtaa merkitystä ...

Olet pilannut pienen viattoman sielun elämän, olet riistänyt tuolta pieneltä universumin ihanimmalta kappaleelta isän...

Mitä vittua sä teit?

Sinä halusit

Hei pimeys, huutelit minua.

En halunnut kuulla sinua, minulla oli siihen hyvä syy.

Syy mikä hetki sitten pyyhki itsensä pois, pyyhki pois olematta välittämättä.

Ainut syy mikä voi pitää sinut poissa on rakkaus, sitä korttia ei haluttu pelata.

Ei, en halua sinua siltikään.

Minuun sattuu mutta silti en halua kuulla sinun kuiskaavan nimeäni, en halua.

Pimeys, huutele minua, pidä minut hereillä.

Et saa minua, en salli sitä.

Huutele ja pidä minut hereillä.

Sitä mennyttä ja ihanaa ei ole enää, sitä ei ole nää mihin palaan nyt ja aina, sitä ei vaan ole enää.

En halua hyväksyä sitä, ettei sitä enää ole, en halua, enkä voi, en vaan pysty!

Sinä sanoit sen minulle, en halua uskoa sitä, en vaan halua.

Sinä sanoit ja halusit sitä minulle ...

Tutkin

Tutkin tänään sydäntäni.

Hassu kapistus todellakin, lähin vertaus voisi olla talvirengas jolla on ajettu vain kesäisin ja ehkä noin 1 200 000km ja kovaa.

Ainut pito mitä löytyy on esiin pilkistävät kudokset, eikä sillä pidolla tee yhtään mitään.

Mun sydämessäni kuten renkaassa on reikä. Renkaassa sen täyttää vanne.

Mun sydän on 17 -tuumainen mutta samaan aikaan siihen mahtuu 15 -tuumainen ja 19 -tuumainen vanne.

Mitä helvettiä?

Heilutan

Heilutan kättäni sulle, sä näet sen mutta mä en näe mitään.

Juttelen sulle, sä kuulet mutta mä en kuule mitään.

Sykit mun sydämessäni mutta sinä rakaspienokaiseni et voi tuntea sitä.

Heräsin

Heräsin tänään kylmään sumuun, en nähnyt mitään.

Missä olen, en tunne tätä paikkaa.

Missä olen, en tunne mitään.

En tunne enkä näe.

Heräsinkö edes?

En halua nähdä

En halua nähdä pimeyttä, en halua kuulla sitä.

Kun ummistan silmäni niin pimeys tulee, se alkaa kuiskailla minulle.

Se kuiskaa nimeäni yhä kovempaa ja kovempaa.

Mene pois, en halua kuulla sinua.

En halua ummistaa silmiäni, en halua nähdä sinua.

Pimeys

Pimeys kuiskailee mun nimeä, kuulen sen ihan hiljaa.

En halua kuulla sen kutsuvan mua nimeltä, en halua sitä.

Tunnen sen kylmän tuulahduksen poskellani, koitan olla huomaamatta, tuntematta sitä.

Pimeys, en halua sinua, en halua kuulla sinua, tuntea sinua.

Pimeys, mene pois

Rakas

Mitä tää oikeesti on? Mikset sä sano mulle mitään, mikset sä kommentoi mun sanomisiini mitään?

Joo mä tiedän että me erottiin, tarkottaako se sitä että mitään asioita ei käsitellä sen jälkeen? Jos mulla on ikävä mä sanon sulle siitä. Jos mä kaipaan jotain mä sanon sulle siitä. Jos mua vituttaa joku ennen tai nyt niin mä sanon sulle siitä.

Korkeintaan siinä on se nyt puoli väärin.

Isänpäivä

Lapset ovat nukkumassa, omat ja ei omat.

Huomenna on isänpäivä, päivä jota pidin oman isäni kohdalla pienenä tärkeänä, se oli päivä jolloin isälle sai osoittaa huomiota ja tiesi saavansa siitä hyvää takaisin. Se oli hieno päivä!

Rakas tyttäreni, yksi niistä kolmesta rakkaasta tyttärestä mitä minulla on sanoi tänään autossa "isi mulla on sulle 8 lahjaa". Herranjumala, enhän mä ole jouluisinkaan saanut noin montaa lahjaa. Tuntui todella hyvältä. Eikä se lahjojen määrä vaan jokainen ajatus mikä siihen itsetehtyyn lahjaan on uhrattu, ne ovat ne tärkeimmät.

Pienin tyttönikin on tehnyt minulle jotain, se on lähetetty minulle mutta se tulee vasta maanantaina. Isänpäivä on silloin jo ohi mutta minulle isänpäivä on se hetki kun avaan tuon kauan odotetun lahjan. Arvostan todella paljon sen mitä joku muukin on tuon asian eteen tehnyt <3

Saan vanhimmalta tyttäreltäni facebookissa tekstejä missä on merkit <3, tiedän että ne merkitsevät paljon, jokainen tuollainen merkki on minulle arkinen isänpäivälahja <3

Minulla on kaksi poikaa, joista toinen on biologinen poikani. Saan joka päivä, jokainen päivä kun saamme olla yhdessä isänpäivälahjan illalla kun minulle kerrotaan että olen maailman paras iskä.

Toiselta pojaltani joka asuu kaukana en saa lahjaa mutta riittää että tiedän miten tärkeä olen, se on lahja minulle.

Omalle isälleni haluan sanoa että ei, et saa lahjaa minulta tänäkään vuonna. Minun lahjani on se että kaikesta huolimatta olet tärkeä minulle.

Ajoin

Ajoin tänään meidän vanhojen kotien ohi, halusin tuntea kipua, tuntea että ylipäätään pystyn tuntemaan jotain tässä tyhjyydessä.

Onnistuin, todellakin tunsin kipua, kaipuuta, kaipuuta polttavaa kuten joku joskus on laulanut.

Teinkö jotain väärin?

Mietin kokoajan että mitä mä tein väärin?

Tein virheitä sitä on turha kieltää, me kaikki niitä tehdään. Niistä tulisi oppia ja niin mä teinkin.

Mitä mä sitten tein väärin että me emme toimineet, emme pystyneet pysymään onnellisina lopun elämäämme? Rakkaudesta se ei ainakaan jäänyt kiinni.

En mä tehnyt mitään väärin, löysin vaan itseni liian myöhään. Mutta en mä ollut ainut, ehkä ainut joka löysi. En tiedä, et puhu mulle siitä.

Tein virheen mutta en väärin.

Uhri

Uhrina on aina niin helppo olla.

Uhrissa koskaan ei ole mitään vikaa.

Uhri ei koskaan opi mitään.

Luojan kiitos minä en ole uhri.

Miksi

Miksi ihmeessä mä annan itsestäni sulle kokoajan.

Miksi ihmeessä mä revin ja raastan itseäni sulle.

Miksi ihmeessä mä teen mitään.

Miksi ihmeessä koska en saa susta mitään, en yhtään mitään.

Iho

Mulla on vain yksi iho ja se on sun iho.

Mä halusin

Yksi asia mitä mä halusin sun kanssa tehdä.

Mä halusin viedä sut soutelemaan, soutelemaan kaksin. Olisin saanut katsella sinua auringonlaskua vasten, sinä joka olet ainut joka saa auringonlaskunkin kalpenemaan.

Sitä mä olisin halunnut sun kanssa tehdä.

Tunnelmaa

Tunsin oloni yksinäiseksi. Ajattelin että sytytän kynttilän, onhan nyt pimeää ja kylmää.

Etsin muuttolaatikoistani tuikkupussin ja ajattelin että hei, tämähän onnistuu, tästä tulee hyvä.

Samainen muuttolaatikko sisälsi häissämme käytetyt pienet tuikkulasit. Muistan sen päivän enemmän kuin hyvin, koko päivän aamusta iltaan. Muistan sen tunteen mikä minulla oli heti aamulla ... "tästä tulee loppuelämäni paras päivä".

Se todella oli ihana päivä, unelmieni päivä.

Mikä meni pieleen, miksi nyt haluan rikkoa nuo tuikut mennä makaamaan sirujen päälle ja vain itkeä?

Tämä on sitä vihaan tutustumista, miksi näin tapahtui, mitä olisin voinut tehdä eri tavalla, mitä minun olisi pitänyt tehdä eri tavalla, mitä minun olisi pitänyt olla?

En voi sille mitään että olen vain minä.

Odotin

Mä niin odotin että pääsen kotiin, en muista kotimatkasta mitään, halusin vaan niin päästä kotiin.

Kun pääsin kotiin huomasin ettei olisi kannttanut muistaa miksi odotin että pääsisin kotiin.

Mitä

Mitä mun pitäisi tehdä että kaikki olis niinkuin ennen?

Mitä mun pitäisi tehdä?

Me oltiin niin hyviä yhdessä, parhaita arjessa, parhaita yhdessä.

Olit mulle kaikki, olit mun elämäni, olit mun unelmani.

Olet mulle edelleen noita kaikkia.

Mitä mun pitäisi tehdä?

Yksin

Istun tässä yksin ja koitan sanoa hyvää yötä.

Istun tässä yksin ja mietin miksi mennä nukkumaan.

Mietin miksi sulkea silmät koska tiedän mikä siellä odottaa.

Mietin miksi sulkea silmät koska se sattuu.

Mietin miksi olen tässä yksin, istun yksin.

Yksin, tiedän miksi olen tässä yksin.

Epäonnistuin, anteeksi rakas, anteeksi.

Hyvää yötä

Hyvää yötä rakas pienoiseni, hyvää yötä.

Oli ihanaa että sain laulaa sinulle, vaikken ihan uneen mutta unta silmään kuitenkin <3

Oli ihanaa että edes kuulin sinut kuuntelemassa minua, sitä kun sydämeni lauloi sinulle <3

Hyvää yötä rakas pienoiseni, hyvää yötä <3

Muistan sen päivän

Muistan sen päivän, sen onnellisuuspäivän.

Muistan sen päivän jonka tiesin olevan elämäni onnellisin, sen päivän joka sinetöisi onnellisuuden loppu elämäkseni.

Päivä jonka todellakin tulen muistamaan ikuisesti.

Tuo päivä sinetöi todellakin loppuelämäni.

Ikävä kyllä loppuelämäni ei ole onnellinen kuten tuo päivä oli.

Rakas tyttäreni

Olen pahoillani ettei isi ole siellä, olen pahoillani etten ole juuri nyt silittämässä hiuksia kun uinahdat päiväunille.

Olen pahoillani että voin ainoastaan tulla sinun päiväuneesi, en uinahtaa niitä vieressäsi.

Olen pahoillani että voin kantaa sinua ainoastaan sydämessäni.

Jää

Olipa kaunis aamu, aamu aurinkoinen.

Maa kuurassa, auton lasit jäässä.

Lasit jäässä, jäässä kuten minä sisältä.

Lasit voi raaputtaa puhtaaksi, auton voi lämmittää jos ei jaksa raaputtaa.

Miten raaputan itseäni sisältä, miten voin lämmittää itseni sisältä kun en pysty raaputtamaan.

Jääkö tämä jää?

Moi pullo

Hauska nähdä pitkästä aikaa.

Huutelit mun nimeä, huutelit mun nimeä kun musta tuntui pahalta. Musta tuntui siltä kuten ennenkin, siltä etten ole mitään, en onnistu missään, en ole saanut aikaan mitään, olen kylvänyt ainoastaan murhetta ympärilleni, en ole mitään.

Moi pullo, olen pahoillani mutta olet väärässä. Olet oikeassa siinä että musta tuntuu pahalta, musta tuntuu etten ole mitään, etten onnistu missään, saatika saanut aikaan mitään, puhumattakaan siitä murheesta ja tuskasta mitä olen kylvänyt ympärilleni.

Hei pullo, sano moi moi, meni pitkään ettet huudellu edes mitään, kunnioitan sitä että jaksoit huudella mutta kuten huomaat niin ihan turhaan, en tarvitse sua enää, olit ainut ystäväni pitkään, ainut joka minua ymmärsi mutta samalla ainut joka kadotti minut kaikista muista, mukaanlukien itsestäni.

Hei pullo, se on moi moi, moi moi edelleenkin.

Kiitos kuitenkin että nostit päätäsi, muistutit minua siitä mitä olin ja ennen kaikkea siitä mitä olen nyt.

Moi pullo!

Miten ihanaa se olikaan

Kun aamulla heräsi, siihen että vieressä tuhisi jotain ihanaa.

Sitä yritti hiipiä mahdollisimman hiljaa, mahdollisimman aikaisin töihin että pääsisi mahdollisimman aikaisin takaisin.

Töistä tullessa sitä yritti hiipiä mahdollisimman ei-niin-hiljaa että kotiintulo huomattaisiin.

Oi että, se tunne kun tuli kotiin, pieniä ihmisiä juoksi vastaan, silmistä näki että ne olivat onnellisia kun isi tuli kotiin. Oi että se tunne kun näin sut, sut ketä olin ikävöinyt koko työpäivän, katsellut seinällä olevia kuvia, ajatellen että kohta olen kotona ja saan sinut syliini.

Oi että sitä tunnetta kun koti oli se paikka missä tunsi olonsa onnelliseksi, paikka missä tunsi olonsa tärkeäksi, missä tunsi olevansa.

Niin, miten ihanaa se olikaan.

Nuuhku

Pakko kirjoittaa tämä auki jotta itsekin tajuan miten sairasta tämä on ...

Olen säästänyt vaatteitasi, en edes tiedä että miksi.

No helvetti, todellakin tiedän, siksi etten pysty päästämään irti, en halua päästää irti.

Muistan kuinka alussa ikävää pystyi helpottamaan nuuhkuttelemalla lakanoita, niissä oli sinun tuoksusi, minussa oli tuoksusi.

Näissä ei ole enää mitään nuuhkua, ei pienintäkään ...

Se mikä alussa helpottaa lopussa vaikeuttaa.

Sattuu myöntää että teen näin, silti enemmän sattuu myöntää että tein miten tein.

Kuulin

Kuulin sun äänen, pidin siitä mitä kuulin.

Kuulin sun äänen.

Luulinko että kuulin vai kuulinko vain mitä luulin.

Kuulinko mitä halusin luulla.

Taisin vain luulla jotain mitä halusin kuulla.

Halvaantunut

Heräsin ihmetykseen, ihmeelliseen tunteeseen, outoon oloon.

Liikutin käsiäni, liikutin jalkojani, päänikin liikkuin.

Miten tuntuikin niin oudolta.

Koitin tuntea.

Ei, ei mitään, sieluni on halvaantunut.

Sanat

Olisi joskus ihana kuulla jotain mukavaa, joku kiva sana, joku positiivinen sana.

Vielä enemmän haluaisin kuulla äänensävysi.

No helvetti, edes kuulla jotain.

Huomenta isä

Tai lähemmin, huomenta isäni ...

Tajusin että sinä olet siirtänyt minuun vain sen mitä olet itse oppinut, sen mitä sinulle on annettu.

Ei se ole sinun syytäsi, sinun vikasi.

Olen pahoillani mutten aio jatkaa tätä perinnettä.

Minuun sattuu se mitä olen saanut perinnöksi, en pidä siitä. Ei se ole sinun syytäsi, et ehkä tajua mitä olet tehnyt, etkä ehkä toivo että jatkan sinun "sukusi perintöä".

Ajattelin aloittaa uuden perinteen joka perustuu avoimuuteen, rakkauteen ja siihen että jokainen hyväksytään sellaisena kuin on, sellaisen jossa halitaan.

Huomenta isä tähän hyvään aamuun, tähän uuteen aamuun.

Rakas isäni

Muistan kun katsoin sinua, kauan aikaa sitten, katsoin sinua ylöspäin, katsoin siten että halusin olla sinä.

Muistan kun katsoin sinua, katsoin sinua ja ajattelin etten koskaan halua olla kuten sinä.

Hetki sitten katsoin peiliin ja huomasin olevani kuten sinä.

Huomenna kun herään en halua olla kuten sinä.

Rakas isäni, rakastan sinua silti, mutta en halua olla kuten sinä, olla omille lapsilleni kuten sinä olit minulle.

Rakastan sinua silti.

No moi

ei ollakaan nähty muutamaan tuntiin ...

viimeksi nähtiin kun ajelin töistä kotiin ...

sitä ennen nähtiin töissä ...

heräsin ihan sun lähellä ...

nukahdin sun syliin ...

kyynel, alat olla paras ystäväni ...

Unohdin

Anteeksi, unohdin jotain mitä olit odottanut puhelin kädessä koko illan.

Anteeksi.

Ymmärrän unohtamisen kun on pitkä ja raskas päivä takana, kuten sinulle varmasti oli.

Ymmärrän mutta ymmärtäminen ei vie sitä odotusta ja pettymystä pois, ei vie sitä tosiasiaa pois että en kuullut tärkeimpäni ääntä, sitä etten saanut sanoa rakkaimmalleni hyvää yötä, saattaa rakkaintani unille jotta olisin voinut kohta kömpiä itse samaan uneen.

Ymmärrän.

...

Viha

Viha, lyhyt mutta erittäin voimakas ja vaikea sana. Vaikea siinä mielessä minulle että olen tutustunut vasta viime kuukaudet kyseiseen tunteeseen.

Olen oikeastaan koko ikäni tunnistanut sen että toi on minulle täysin tuntematon tunne. Ymmärtääkseni kyseessä on ihan ihmisen perustunteita. Olen monesti kertonut etten ole koskaan kunnolla suuttunut ja se pitää paikkansa. Yhtä monesti olen maininnut siitä että pelottaa ajatuskin siitä että oikeasti joskus suuttuisin.

En tiedä tarkalleen mikä se oli mikä sai minut tutustumaan tähän tunteeseen. Se ei ollut mikään tilanne mikä olisi saanut minut suuttumaan. Keskusteltuani tästä vihattomuudesta ja peloistani mitkä liittyy sitä tunnetta kohtaan jokin vaan aukeni ja pikkuhiljaa viha alkoi nostaa päätään tunteissani.

Oli pelottavaa sanoa "Moi VIHA, mä olen Jere" ... kun esittely oli tehty niin sitten alkoikin se vaikea aika. Syy miksi pelkäsin tuota tunnetta oli se että kuvittelin sen olevan joku asia mitä en pysty kontrolloimaan ja toden totta sitä se oli.

Aluksi taisi mennä niin päin että kuulinkin sanat "Moi Jere, mä olen VIHA" koska mua vietiin kun litran mittaa. En pitänyt tippaakaan tuosta tunteesta ja sen tuomista kontrolloimattomuuden tunteista, en mä tollasta halua, mulla pitää olla kaikki omassa kontrollissani, hanskassa niin sanotusti.

Jos mulla itelläni oli vaikeaa tutustua tähän uuteen tunteeseen, oppia hyväksymään se niin vielä vaikeampaa se oli ihmisille lähelläni. Tämä oli jotain totaalisen uutta heille. Uutta oli ensinnäkin se että a) tuo sanoo minulle vastaan ja ennenkaikkea b) tuo ihminen korottaa minulle ääntään, sanoo minulle asioita mitä en ole tottunut kuulemaan, mitä toi ihminen tekee mulle, sehän on ihan erilainen.

En pystynyt enkä vieläkään pysty kontrolloimaan tuota tunnetta, sen mukanaan tuomia asioita.

Tuo tunne on samankaltainen kuin rakkaus, selkeästi ilman sitä ei voi elää ja kun sitä tuntee niin sitä ei voi kontrolloida.

Vaikka tunnenkin oloni avuttomaksi niin silti, olen onnellinen että tutustuin sinuun.

Moi VIHA, meistä tulee ystävät.

Run Forrest Run

Kylläpäs sitä tänään taas tuolla sohvalla nahkaisella tajusi kuinka hyvä juoksija sitä on ollut koko elämänsä. Ikävä kyllä en konkreettisesti yhtä hyvä kuin otsikon kaveri, en yhtä onnekas enkä ikävä kyllä yhtä yksinkertainenkaan. Enkä pidä suklaasta.

Kai ihminen on perukseltaan sellainen joka suojelee lähimmäisiään, varsinkin vanhempiaan tekivät nämä mitä tahansa. Ei halua sanoa ikäviä asioita, pahoittaa mieltä eli toisinsanoen haluaa ainoastaan miellyttää.

Se mitä tajusin tänään on suhteeni vanhempiini, olen kuvitellut että kunnioitan heitä ja siksi olen samalla pitänyt heitä jollain tapaa koskemattomina. Vähän kuin jossain Bruce Williksen poliisileffassa diplomaatit, ne saa tehdä mitä vaan mutta heillä on koskemattomuus, heitä ei koske samat säännöst kuin muita. Ei kyse ole kunnioituksesta, olen ainoastaan selittänyt tuon itselleni niin etten alkaisi kaivella menneisyyttäni, lapsuuttani eritoten.

En ole uskaltanut, olen paennut, paennut sitä mikä on tehnyt minusta tällaisen kuin olen, ei kokonaan mutta antanut vahvat raamit sille.

Kuinka hyvä ihminen onkaan keksimään itselleen selityksiä, tekosyitä pysyäkseen sillä paljon puhutulla mukavuusalueella.

Konkreettisesti en ole juossut kuin puolimaratonin ja senkin paskalla loppuajalla. Reenasin muutamia kuukausia.

Vielä paskempi aika aika on tällä mun maratonilla, se kesti melko lailla 36 vuotta...helvetisti tuli rakkoja jalkoihin mutta koskaan en tajunnut mistä ne johtuivat.

Tästä eteenpäin kävellään, tai kuten rakkaan yläasteeni seinällä ilmaistiin Festina Lente.

Missä olet

kun kaipaan sinua?

Kaipaan masusi silittämistä.

Missä olet?

Iltapala

Mitä mä syön iltapalaksi?

Missä olet sinä, sinä maailman kaunein kenen nukahtamista katselin ja kuuntelin. Sinä olit iltapalani, sinä olit aamupalani.

Lounas oli syötävä töissä mutta se oli vaan k-vitamiinia mun rakkauteni ravintooni.

Missä on mun iltapalani?

Lusikka

Lusikka ... niin tuo parisuhteen perusnukkumisasento ...

Tällä mitä haluan sanoa ei ole mitään tekemistä sen kanssa, vaikka tärkeä asia tuokin on.

En syö iltapalaa, en yleensä käytä edes lusikoita. En tiedä miksi menin astialaatikolle ja löysin sieltä käteeni muumilusikan. Muumilusikan joka kuului minun rakkauslapselleni, elämäni tärkeimmälle.

En etsinyt lusikkaa mutta silti lusikka löysi minut, lusikka löysi kyyneleet, lusikka löysi sen kaiken mitä olen pakoillut, sen kaipuun minun pientä rakastani kohtaan, lusikka ohitti sen kilven mitä olen koittanut kasata etten romahtaisi.

Vanha sanonta sanoo että kynä on miekkaa mahtavampi ... lusikka, niin lusikka se vaan on lusikka, elämän miekka ...

Miltä tuntuu?

Miltä tuntuu se kun puhuu toiselle 8 minuuttia videota? Helpottaahan se ...

Vaihtaisin sen koska vaan sekunnin murto-osaksi katsetta, sitä että näkisin sinut, että olisit edes pienen, pienen hetken mun lähellä, vaikkakin kaukana...

Miltä tuntuu olla kaukana? Miltä tuntuu olla totaalisen tyhjä?

Mä yritin...

Mä yritin mennä nukkumaan ...

Mulla on meidän sänky, se sänky missä me tutustuttiin, vaikka tutustuttiinkin pohjoisemmassa, se oli mulle se sänky mitä mä jännitin, se mitä mä pelkäsin, se sänky missä tajusin sieluni menneen sinun mukaasi ...

Mä en halua mennä sinne sänkyyn, vaikka haluaisin niin en voi, en pysty ... se on meidän sänky, ei mun ...

Kohta on taas sohva aika koska lapset tulee tänne enkä saa enää nukkua niiden kerrossängyssä, on taas aika kun tytär tulee herättämään mut kuudelta aamulla sanoihin "isi, mikset sä nuku teidän sängyssä" ... en pysty sanomaan, myöntämään ettei se ole enää meidän sänky ...

Mä yritin, mutta mä nukun silti sohvalla ...

Mitä mä sanoin?

Mitä mä sanoin?

Niin ... mitä mä sanoinkaan?

Mikä on siinä niin vaikeaa kuunnella, ottaa se asia niinkun se sanotaan?

Jos mä laitan mun elämäntyöni vaakalaudalle, lapseni, kaikki mitä mulla on meidän rakkauden ulkopuolella ... mikä siinä on niin vaikea kuunnella?

On vaikeaa kuulla toista, en osaa sitä itsekkään mutta en ole sentään kuuro ...

Miten helppoa

Miten helppoa onkaan Sinun lyödä minua, miten helppoa Sinun onkaan satuttaa minua ...

Elin pitkään satuttamattomana yli-ihmisenä, ei ollu mitään, ei ketään mikä satuttaisi minua, i omat lapset, ei puoliso, ei vanhemmat, ei mikään ...

Mikä ihme antoikaan sinulle ylivallan tuohon ... mikä ihme?

Rakkaus, rehellisesti sanottuna vittu, rakkaus ... se antaa sinulle minuun ylivallan ikuisesti ... en voi sille mitään ...

En voi sille mitään että rakastan sinua ... vittu ... voimasanat eivät auta ...

Rakastan sinua ...

Katse

Katsoin sinua tänään ...

Et katsonut minua, en ole nähnyt tuota katsetta aiemmin ...

Annoin katseesi mennä, annoin mennä vaikka se oli mulle mun elämäni ...

Katseesi oli mulle se millä jaksan päivästä toiseen ...

Katseesi sai minut elämään, tuntemaan itseni joksikin ...

Tänään katseesi oli erilainen, en ole nähnyt tuota katsetta aiemmin ...

En halua enää nähdä mitään

Rakas äitini

Rakastan sinua ...

On niin paljon asioita mistä haluan kertoa sinulle, asioita mistä haluan kysyä sinulta ...

Soitin tänään anopilleni koska minulla oli paha ja tyhjä olo ...

Rakas äitini, miksi 3 vuotta tuntemani ihminen saa minuun paremman yhteyden kuin sinä, sinä joka kannoit minua sisälläsi 9 kuukautta, sinä joka synnytit minut. Sinut joka luotiin rakastamaan minua, välittämään minusta ...

Rakas äitini, mihin nuo asiat katosivat? Mitä minä tein väärin?

Miksi joku tuntematon ihminen voi korvata sinut näin?

Mitä minä tein väärin?

Katsoin

Tuli mieleen aikanaan paljonkin kohdalle ja sielulle osunut biisi "kun katsoin sinuun" ...

Katsoin pulloa tänään, varmaankin se katsoi minua enemmän, huusi nimeäni, huusi tuskaani ...

Olen pahoillani vanha ystäväni, et ole minulle enää se joka pyyhkäisee ongelmat maton alle, olet minulle peili, peili joka auttaa näkemään sen muuttuneen miehen, sen mitä kukaan muu ei vielä pysty näkemään ...

Jätit

Jätit ton mukin, jätit kaiken muunkin tänne ...

... Miksi veit mun sydämeni ja kaiken mulle rakkaan pois täältä?

Minä rakastan sinua

Juon kahvia Minä rakastan Sinua mukista, siellä sisällä lukee ikuisesti.

Kahvi loppuu mutta rakkaus kestää, ikuisesti...

Päästä irti

Päästä irti.

Kuka haluaa päästää narusta irti jos tietää että putoaa korkealta ja syvälle? Miten sitä voi tietää kuinka syvälle putoaa jos ei uskalla katsoa alaspäin?

Allani on sumua enkä näe kuinka syvälle putoan, tunnen että syvälle, syvemmällä kuin mistä selviäisin.

En uskalla päästää irti

Kotiin

... istun töissä kun en halua mennä kotiin, tyhjään kotiin jossa kaikki huonekalut, tavarat, kaikki muistuttavat siitä onnellisesta ajasta minkä sain kokea.

En voi mennä kotiin koska minun kotini ei ole täällä...

Mikä on tärkeää?

Mitä järkeä tässä on? Onko sydän tärkeä?

Istun töissä sydän tyhjänä, tuijotan täyttä ruutua.

Tämä ei ole tärkeä, tässä ei ole järkeä.

Mitä kaipaan

Mitä kaipaan sinussa?

Kaipaan sinun silmiäsi, se mitä näin niissä. Kaipaan hymyäsi, nauruasi.

Kaipaan sitä kun tulin töistä kotiin ja kohtasin arjen. Kaipaan sitä kun me olimme koti.

Kaipaan sitä tunnetta kun katsoin sinua, katsoin maailman kauneinta ja ihaninta naista, vaimoa, lasteni äitiä. Kaipaan sitä tunnetta kun nukahdit viereeni ja katselin sinua.

Voi kuinka monesti ajattelinkaan noina hetkinä että mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni sinut, minkä planeetan olen edellisessä elämässäni pelastanut.

Ikävä kyllä en ollut pelastanut planeettaa, en löytänyt planeettaa saati sitten itseäni, itseäni ajoissa.

Silti ... kaipaan sinua, kaipaan kaikkia noita asioita puhumattakaan niistä mitä en ylle maininnut.

En ole kokonainen ilman sinua <3

Katsoin

Katsoin peiliin ja näin itseni, näin miehen jonka tunnen. Miehen jonka olen tuntenut vasta vähän aikaa, miehen joka on kylvänyt ympärilleen tuhoa ja surua, miehen joka luuli tietävänsä mitä rakkaus on. Miehen joka löysi rakkauden liian myöhään, miehen jonka olisi pitänyt katsoa peiliin ennen sitä ja nähdä miehen jonka tuntee.

Peilistä näkyy aina jotain, yleensä se mitä me halutaan nähdä. Eniten sattuu nähdä totuus peilistä.

Olen pahoillani

Olen pahoillani etten pystynyt pelastamaan meitä. Olen pahoillani että päästin teidät menemään, teidät kaikki rakkaani.

Aiemmin kuvittelin etten koskaan voisi ottaa omakseni toisen lasta. Oi kuinka olinkaan väärässä. Löysin itselleni pojan, aivan uskomattoman ihanan ja suloisen josta kasvoi minulle kuin oma poika. Tuo poika on nyt kaukana, kuten toisetkin rakkaani, lähellä sydämessäni, kaipuuna sisälläni. Olet aina minun poikani.

Olen pahoillani ei aina riitä, eikä se riittänyt nytkään...

Miten voikaan

pienen ihmisen näkeminen, sylissä pitäminen saada kaipaamaan niin paljon omaa pientä rakasta. Omaa pientä rakasta joka on kaukana, jota en voi pitää sylissäni <3

Sanoin etten voi koskaan anteeksi ihmisille jotka ovat vaikuttaneet elämääni, arpeuttamalla sieluni ... miten voin koskaan antaa itselleni anteeksi että päästin rakkaani pois, kauas pois.

Mihin kaikkeen voikaan paeta

Mietin tässä elämääni, sen eri vaiheita, joita on paljon mutta niihin kaikkiin liittyy yksi yhteinen asia joka on pakeneminen.

Kaksi pahinta, elämäni pahiten pilannutta pakoreittiä ovat olleet valehteleminen ja juominen. Noilla olen satuttanut ihmisiä ympärilläni ja lopulta tuhosin elämäni rakkaudenkin noilla. Tajusin liian myöhään kuinka sairas olen.

Pakoreittejä on ollut paljon muitakin, voisi sanoa joka ympäristöystävällisempiä reittejä. Olen pelannut yhdessä elämänvaiheessani paljon, en koskaan niin etteikö minulla olisi ollut varaa maksaa vuokraa, ostaa ruokaa, maksaa elatusmaksuja. Menin baariin illalla, istuin Blackjack pöytään ja olin siinä koko illan. Toki siinä tuli juotuakin mutta se ei ollut se juttu. Ehkä se oli samalla kokeilua että tipunko kuilun reunalta pohjalle vaiko en? Jälkikäteen en pääse kiinni siihen että mitä tuolla olen hakenut.

Shoppailu, ei ehkä se miehisin pakokeino mutta shoppailla voi monella tapaa. Ihminen joka haluaisi osata soittaa kitaraa, heikkona hetkenä kitaroita saattaa ilmestyä parikin viikossa telineisiin, ikävä kyllä ne vaan eivät tuo sitä soittotaitoa mutta se soittotaidon puute yritetään turruttaa siihen ajatukseen "mulla on paljon kitaroita".

Huomionhaku. Tämä ei ole kovinkaan ympäristöystävällinen reitti. Jos ei koskaan ole saanut lapsena riittävää huomiota niin tarvittava huomiontarve voi olla sellanen että mikään ei riitä. Huomiota hakee naisista baareissa, netissä ... mutta ei se riitä koska näistä ei saa mitään aitoa ja oikeaa itselle.

Kun löytää rinnalleen sen jolta saa tuon kaiken, kaiken mitä on koskaan toivonut niin huomaa ja tajuaa itsessään ne jäljet, ne arvet sisällä, arvet sielussa, ne mitä on paennut koko ikänsä eri reittejä käyttäen. Ikävä kyllä elämä ei ole sunnuntai-illan romanttinen komedia jossa on onnellinen loppu. Tämän sunnuntai-illan elokuvassa pääosan esittäjä ei kuole, eikä sillä ole väliäkään koska hänen sielunsa on jo kuollut...

Anteeksi

Miksi en vaan voisi saada ja antaa anteeksi?

Anteeksi antaminen on suhteellisen helppoa, joku mokaa kerran ja jos siitä on aidosti pahoillaan, eikö silloin kuulu antaa anteeksi? Näin meille ainakin opetetaan, niin kotona kuin koulussakin.

Mitäs sitten kun mokaa 20 vuotta eikä edes tajua tehneensä väärin, ei ehkä tuhonnut toisen ihmisen elämää mutta jättänyt siihen sellaiset jäljet, sellaiset arvet että ne eivät ehkä koskaan katoa? Pitääkö silloin antaa anteeksi? Mitä annat anteeksi jos toinen ei edes ymmärrä tehneensä väärin, ei ymmärrä tekojensa, tekemättömyyksiensä merkitystä?

Mulla on jäljet, mulla on arvet, ne eivät katoa mihinkään koskaan. Miten mä voisin koskaan antaa anteeksi? Voin ainoastaan hyväksyä jälkeni ja arpeni, elää niiden kanssa, hyväksyä ne.

Ei, en anna koskaan anteeksi.

Tyhjyys

Miten tän tyhjyyden saa poistumaan? Tuntuu ettei sisällä ole yhtään mitään, tuntuu etten ole elossakaan vaikka pulssi tuntuu. Rakkaus virtaa suonissani mutta se kenelle se virtaa on poissa ;(

Tuleeko koskaan aika jolloin sitä voi katsoa itseään peiliin ja sanoa että teit oikean valinnan?

Miksi kun löysin itseni, todellisen minäni, alkoholin ja sairauksien sotkeman pikkupojan kadotin samalla ympäriltäni rakkauden, sen ainoan rakkauden jonka olen oikeasti tuntenut?

Miksi?