Kaipaan sinun silmiäsi, se mitä näin niissä. Kaipaan hymyäsi, nauruasi.
Kaipaan sitä kun tulin töistä kotiin ja kohtasin arjen. Kaipaan sitä kun me olimme koti.
Kaipaan sitä tunnetta kun katsoin sinua, katsoin maailman kauneinta ja ihaninta naista, vaimoa, lasteni äitiä. Kaipaan sitä tunnetta kun nukahdit viereeni ja katselin sinua.
Voi kuinka monesti ajattelinkaan noina hetkinä että mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni sinut, minkä planeetan olen edellisessä elämässäni pelastanut.
Ikävä kyllä en ollut pelastanut planeettaa, en löytänyt planeettaa saati sitten itseäni, itseäni ajoissa.
Silti ... kaipaan sinua, kaipaan kaikkia noita asioita puhumattakaan niistä mitä en ylle maininnut.
En ole kokonainen ilman sinua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti