Sitä yritti hiipiä mahdollisimman hiljaa, mahdollisimman aikaisin töihin että pääsisi mahdollisimman aikaisin takaisin.
Töistä tullessa sitä yritti hiipiä mahdollisimman ei-niin-hiljaa että kotiintulo huomattaisiin.
Oi että, se tunne kun tuli kotiin, pieniä ihmisiä juoksi vastaan, silmistä näki että ne olivat onnellisia kun isi tuli kotiin. Oi että se tunne kun näin sut, sut ketä olin ikävöinyt koko työpäivän, katsellut seinällä olevia kuvia, ajatellen että kohta olen kotona ja saan sinut syliini.
Oi että sitä tunnetta kun koti oli se paikka missä tunsi olonsa onnelliseksi, paikka missä tunsi olonsa tärkeäksi, missä tunsi olevansa.
Niin, miten ihanaa se olikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti