Juoksin pakoon asioita, asioita jotka eivät liittyneet sinuun ja kohdallasi helpoin tapa paeta noiden asioiden kohtaamista oli pomppia, unohtaa ne asiat.
Pomppiminen ei aina riittänyt, piti paeta muuallekin, aina löytyi keino paeta mutta pomppimista en lopettanut.
Etkö tajunnut pompottavasi? Et tainnut koska olet aina tehnyt sitä, pompottanut omia asioitasi, haamujasi pakoon.
Mikä nyt eteen kun olen kohdannut asiani enkä juokse enää? En pompi enää vaikka kuinka sanot tai teet, en ole enää tuo elastinen hyväksikäytettävä pienen pieni pallo.
Tiedän ettei pomppimattomuuteni saa sinua tajuamaan, näkemään ongelmiasi, kohtaamaan haamujasi. Se saa sinut korkeintaan vittuuntumaan kun et olekkaan enää yläpuolellani.
En ole enää elastinen kumipala ja nautin siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti