Etsin muuttolaatikoistani tuikkupussin ja ajattelin että hei, tämähän onnistuu, tästä tulee hyvä.
Samainen muuttolaatikko sisälsi häissämme käytetyt pienet tuikkulasit. Muistan sen päivän enemmän kuin hyvin, koko päivän aamusta iltaan. Muistan sen tunteen mikä minulla oli heti aamulla ... "tästä tulee loppuelämäni paras päivä".
Se todella oli ihana päivä, unelmieni päivä.
Mikä meni pieleen, miksi nyt haluan rikkoa nuo tuikut mennä makaamaan sirujen päälle ja vain itkeä?
Tämä on sitä vihaan tutustumista, miksi näin tapahtui, mitä olisin voinut tehdä eri tavalla, mitä minun olisi pitänyt tehdä eri tavalla, mitä minun olisi pitänyt olla?
En voi sille mitään että olen vain minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti