Olen säästänyt vaatteitasi, en edes tiedä että miksi.
No helvetti, todellakin tiedän, siksi etten pysty päästämään irti, en halua päästää irti.
Muistan kuinka alussa ikävää pystyi helpottamaan nuuhkuttelemalla lakanoita, niissä oli sinun tuoksusi, minussa oli tuoksusi.
Näissä ei ole enää mitään nuuhkua, ei pienintäkään ...
Se mikä alussa helpottaa lopussa vaikeuttaa.
Sattuu myöntää että teen näin, silti enemmän sattuu myöntää että tein miten tein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti