Ihminen on luotu mm. hengittämään mutta ei, tuosta en ole luopumassa.
Päätös on tehty muutamia vuosia sitten, mutta nyky-yhteiskunnassa näitä leikkauksia ei vaan satu liian usein "liukuhihnalle". Elämäntilanteeni on muuttunut päätöksenteko päivästä mutta päätös on tehty, ei se siitä miksikään muutu.
Mikä helvetti mua oikein pelottaa? Mua on leikattu ennenkin, nopeitakin tapaturmaleikkauksia, ei mitään hengenvaarallisia tosin.
Mua pelottaa lähtee tyhjästä kodista, kylmään ja valkoiseen sairaalaan. Mua pelottaa tulla kylmästä ja valkoisesta sairaalasta tyhjään kotiin.
Eikö mun pitäis pelätä tätä lopullista päätöstä minkä olen tehnyt? Ei, en osaa pelätä sitä koska olen saattanut tähän maailmaan lapsen joka mun rakkaudesta. Mitä muuta ihminen voi toivoa, rakkauslapsen!
Mä pelkään yksinäisyyttä, kylmyyttä, pimeyttä ... kukaan ei huomaa kun tulen kotiin, kukaan ei huomaa jos olen ollut edes pois.
En näköjään pelkää edes tuota leikkausta vaan jotain ihan muuta ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti