Mulla on meidän sänky, se sänky missä me tutustuttiin, vaikka tutustuttiinkin pohjoisemmassa, se oli mulle se sänky mitä mä jännitin, se mitä mä pelkäsin, se sänky missä tajusin sieluni menneen sinun mukaasi ...
Mä en halua mennä sinne sänkyyn, vaikka haluaisin niin en voi, en pysty ... se on meidän sänky, ei mun ...
Kohta on taas sohva aika koska lapset tulee tänne enkä saa enää nukkua niiden kerrossängyssä, on taas aika kun tytär tulee herättämään mut kuudelta aamulla sanoihin "isi, mikset sä nuku teidän sängyssä" ... en pysty sanomaan, myöntämään ettei se ole enää meidän sänky ...
Mä yritin, mutta mä nukun silti sohvalla ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti