Anteeksi antaminen on suhteellisen helppoa, joku mokaa kerran ja jos siitä on aidosti pahoillaan, eikö silloin kuulu antaa anteeksi? Näin meille ainakin opetetaan, niin kotona kuin koulussakin.
Mitäs sitten kun mokaa 20 vuotta eikä edes tajua tehneensä väärin, ei ehkä tuhonnut toisen ihmisen elämää mutta jättänyt siihen sellaiset jäljet, sellaiset arvet että ne eivät ehkä koskaan katoa? Pitääkö silloin antaa anteeksi? Mitä annat anteeksi jos toinen ei edes ymmärrä tehneensä väärin, ei ymmärrä tekojensa, tekemättömyyksiensä merkitystä?
Mulla on jäljet, mulla on arvet, ne eivät katoa mihinkään koskaan. Miten mä voisin koskaan antaa anteeksi? Voin ainoastaan hyväksyä jälkeni ja arpeni, elää niiden kanssa, hyväksyä ne.
Ei, en anna koskaan anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti