Miten voi koskaan tottua siihen
Siihen että ne rakkaat, rakkaimmat
Sydämessä aina, lähellä harvoin
Vittuako tässä mitään runomuotoa koittaa edes
Se 2 kertaa kun saa noi rakkaat tänne niin kyllähän se sattuu ja raastaa kun pitää päästää heistä irti
Vaikka he säilyy sydämessä mutta ne katseet, naurut, ihailut on vaan muistoja, ei sitä hetkeä
No vittu
Olen silti maailman onnekkain että mulla on tuollaiset ihanuudet ja tulee aina, ikuisesti olemaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti